Viime aikojen tekeleitä

Lanit huhtikuussa vietettiin Kansalaisopistolla ja vaikka kaikilla muilla tuntui jumitavan tehokkaasti, niin kerrankin mie sain aikaan ison kasan vaatteita. Ja kerrankin en raahannut mukanani puolta omaisuutta, kuten yleensä teen. Nyt oli mukana vain koneet, lankapakki, leikatut kankaat ja koristenauhalaatikko. Hyvä mie. Kaverit kyselikin että tulinko ihan niin vähillä vermeillä, kuittailikohan ne?

Aikaansaannoksia:

 

Käpysen joustofroteesta tunika itelle. En ole koskaan pitänyt joustofroteen ompelusta ja leikkaamisesta sen sotkemisen takia, mutta tässä kankaassa pysyi hyvin nukat paikallaan, eikä koko kämppä ollut täynnä sitä nukkamujua. Tällä tarkeni hyvin koleassa sateisessa Pietarissa jopa kanavaristeilyllä. Ohjetta en muista, kun pyörittelin niin monia.

 

Muistaakseni JTKK kirjan raglanhihainen tunika, lohikäärmejerseytä ja hihat ohutta gollegea. Kaula-aukko on tehty ihan kaavan mukaan ilman saumanvaroja ja se oikeesti tippuu näiltä kaljapulloharteilta.

 

Paloautotunika, samalla kaavalla kun Käpynen edellä. Ohutta molempiin suuntiin joustavaa trikoota, ostin palan Saikupuodista ja tuo turkoosi trikoo hihoissa on peräisin Käpyseltä

 

Joku Ob tai Moda- kaava tämäkin oli istutetulla hihalla, mikä on todella harvinaista miulle.Yleensä en istuttele, vaan hihat on mahollisimman yksinkertaset suorat ja alaslasketut, vähän hihansuihin viistotut. Linnunrataa oli just senverran kriittisen vähän, et ois ikävästi jääny vesirajan yläpuolelle tuo helma, eikä sitä riittänyt hihoihin. Kaivoin sit vajaanmetrin pätkän tuota keltastaja tein siitä hihat ja helmahulmukkeen. Pakista sattu löytymään ruskea-kelta-oranssi koristekuminauha, minkä viritin tuohon kaula-aukkoon.

 

Yöpaita joskus aikoja sitten ostetusta kankaasta.On sitä ainaki 15 vuotta marinoitu, vihree kun ei vaan ole miun väri. Se on samaa kategoriaa kun lila, ne tekee miun naaman vihertäväks. Tarkemmin kangasta kattoessa nuo ruusut paitaosassa menee ylös ja krokotiilit ja soutajat on ylösalasin, ja vasta eilen huomasinetsit hihat onki päinvaastoin. Enpä huomannu leikatessa, mut mitä se yöpaidassa haittaa. Yöllä on pimeetä ja peitto päällä. Pikkuvikoja. 

Ompelin toisenki yöpaidan lilasta, mis on toinen puoli sitä psykedeelistä mustankirjavaa, siitä tulee oikeesti pahoinvoivaks kun hetken kattelee, siitä ei vaan ole kuvaa. Ompelin sen varmuuden vuoks kirjava puoli alaappäi, ettei tuu tuijoteltua. On se ainaki varma konsti saaha laatta lentämää.

 

Leo-piiperolle ulkohousut koossa 68 cm. Vuorina tummanruskea pellava ja päälikankaana äitiltä kähvelletty ulkoilukangas. Vuoria sai hetken aikaa pyöritellä, ennenku järki sano kuin se ommellaa, se kun ei ole kiinni muualta kun lahkeensuusta ja vyötäröltä. Miulta kun puuttuu se kolmiulotteinen näkemys, en osaa ajatella avaruuskuvioita.

 

Leeville paloautoyökkäri ja alakuvan collegehousut koossa 98. Molemmat housut on samalla kaavalla tehty, kaavan oon joskus vuonna keppi ja keihäs piirtäny omalle pojalle, joka nyt täyttää jo 18, et ei mitään käsitystä mistä kotosin. Tosin kaavasta sai ottaa aika reirusti pois leveyttä, nuo ysärikuteet kun oli aika muhkeita leveyssuunnassa.

 

Leevin tyttöystävälle Marialle velourmekko koossa 98. Tarkotus oli synttäreiks tehä, mutten ehtiny kun oli nuo ylppärit itellä siihe aikaa menossa.

 

Kypärämyssy Leeville, mikä ei sit mahtunu.Pitää ottaa tuo niskakohta auki ja laittaa siihen levennys. Aikasemmin tein samalla kaavalla trikoosta,ni sen päähän virittämisellä ei ollu mitää ongelmaa,mut tuo fleese ei niin paljoo joustanukkaa.

 

Leevin 98 Nordic Forestista tehty puku. Tilattiin tätä Kameleontilta joustofroteena, mut tulikin velouria. Metrisestä palasta sai just sovittelemalla tän puvun sekä Leolle 68 haalarin, ei jääny pahemmin ku silppua jälelle.

 

Puolikkaasta leveydestä kangasta sai just  Leeville 98 paidan, kun hiat laitto tuosta turkoosista, ja Leolle 68 pöksyt. Kankaana aika hauska, vaikken vihreestä tykkää. Tää pala tuli samassa ylläripussissa kun tuo Marian mekkokangaski. En muista tuliko se Käpyseltä.

 

Joskus Ilpolle leikatut pökät löyty jostai jemmasta 98 kokosena. Ompelin kasaan, laitoin resorit ja kumpparin vyötärölle. Et kyl näis miu jutuissa joskus saattaa kestää sen 17 vuotta enneku valmistuu.

 

Tässä kuvanottovaiheessa ei ole tässä 68 haalarissa viel neppinauhaa haarassa. Mie mietin ja pyörittelin ja yritin sitä nauhaa ommella vetoketjujalalla, mut miun vetskarijalka on ihan tajuttoman levee, enkä saanu onnistuu. Jälki oli ihan kaameeta.

Sit tajusin ottaa kouluun sinne ompsukurssille nää matkaa ja kysyin yheltä opettajalta millä se ompeleis sen. Se kaivo laatikosta hurjan kaposen vetoketjujalan ja käski yrittää sillä. Siis oikeesti se teollisuuskoneen vetoketjujalka oli tosi kapee, miun oman koneen jalan puolikaski oli leveempi ku se jalka kokonaisuudessaa. Kyl suju ompelu ku tanssi ku oli oikee työkalu käsissä.

Mie alottelin laneilla itelle hupparia, mut se on vieläki vaiheessa, on ollu täs välissä nii paljo muuta ommeltavaa. Eikä kaikista tuu aina  otettuu kuvia.